Deodorantit ja antiperspirantit

12.01. 2015

Deodorantit ja antiperspirantit ja niiden ihoärsyttävyys, ihokosketusallergia sekä muut mahdolliset haitat

Deodorantit ja antiperspirantit ovat nykyään osa päivittäistä hygienian hoitoa, koska modernissa yhteiskunnassa kainaloiden epämiellyttävää hajua halutaan välttää sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ihminen tuottaa joka päivä keskimäärin litran hikeä. Kuumuus, aktiivinen liikkuminen ja stressi kiihdyttävät hien tuotantoa kehon hikirauhasissa. Viimeisen sadan vuoden aikana on kehitetty erilaisia tuotteita kontrolloimaan kainaloiden sekä kosteutta että hajua ja tänä päivänä markkinoilla on saatavilla monenlaisia deodorantteja ja antiperspirantteja erilaisiin tarpeisiin.

Hikoilun tuottamat eritteet
Kainaloissa on sekä ekkriinisiä hikirauhasia että apokriinisiä hikirauhasia. Ekkriinisten hikirauhasten erittämä hiki on hajutonta ja kirkasta nestettä. Se sisältää veteen liuenneita suolayhdisteitä, esimerkiksi natriumkloridia, ja lisäksi pieniä määriä muun muassa ammoniakkia, ureaa ja virtsahappoa. Hien pH vaihtelee lievästi happamasta neutraaliin. Tämä erite lisää kosteutta kainalossa ja siten edistää bakteerien kasvua, mutta muuten se ei ole niin hyvä kasvualusta mikrobeille kuin apokriinisten hikirauhasten erittämä neste.

Apokriinisten hikirauhasten erite on sameampaa ja sen määrä ei ole kovin suuri vuorokaudessa. Siinä on mm. valkuaisaineita, hiilihydraatteja, steroideja sekä ureaa, joka hajoaa ammoniakiksi. Niinpä apokriininen hiki on erittäin hyvä kasvualusta mikrobeille ja se tuottaa siksi hajuongelmia. Tämä hiki itsessään on hajutonta, mutta muuttuu iholla olevien bakteerien vaikutuksesta pahanhajuiseksi. Ihokarvat lisäävät bakteerien tarttumapintaa ja lisäävät hajuhaittaa, mutta karvojen poistaminen voi toisaalta altistaa ihoärsytykselle. Ruokavalio vaikuttaa myös hien koostumukseen, esimerkiksi sipuli ja valkosipuli muuttavat hien hajua.

Hikoilun haittoja voidaan ehkäistä 1) bakteerien kasvua ehkäisemällä 2) imeyttämällä hikeä esim. talkkiin 3) hien eritystä estämällä tai 4) poistamalla hiki mahdollisimman nopeasti erittymisen jälkeen, esimerkiksi peseytymällä lievästi happamilla pesunesteillä.

Deodorantit

  • Deodorantit toimivat siten, että ne vähentävät hien epämiellyttävää hajua peittämällä hikeä hyvällä hajulla ja vähentämällä bakteerien määrää iholla. Ne eivät vähennä hikoilun määrää eivätkä ne estä kainaloiden kostumista. Antibakteerisina aineina käytetään kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä tai muita kationisia yhdisteitä kuten klooriheksidiiniä ja sen asetaatti- tai glukonaattisuoloja. Erittäin paljon käytetty antibakteerinen aine on triklosaani. Deodoranteissa käytetyt alkoholiyhdisteet toimivat myös antibakteerina aineina, esim. etanoli, tymoli, eugenoli, farnesoli ja fenoksietanoli. Joidenkin eteeristen öljyjen sisältämien antibakteeristen aineiden käyttöä rajoittaa liian voimakas tuoksu. Myös glyserolin rasvahappoestereitä, esim. glyseryylimonokaprylaatti ja glyseryylimonolauraatti, sekä glyserolieettereitä, kuten 2-etyyliheksyyliglyserolieetteri, käytetään aktiiviaineina.
  • Deodoranttien ainesosaluetteloissa on toisinaan myös alumiinisuolayhdisteitä, koska monet alumiiniyhdisteet voivat toimia deodoranttina tai antiperspiranttina.
  • Kristallikivideodorantteja myydään vaihtoehtona ns. perinteisille deodoranteille. Näiden kristallikivideodoranttien teho perustuu myös alumiinisuoloihin, joiden pitoisuudet voivat olla kohtalaisen suuria. Ne on valmistettu esim. luonnosta saatavasta ammoniumalunasta teollisen prosessin avulla.
  • Deodoranttien tehoa tutkitaan kainaloita haistamalla ja kainaloeritteiden bakteeriviljelyillä.

Antiperspirantit

  • Antiperspiranttien vaikutus perustuu mm. siihen, että antiperspirantin tehoaineet, alumiinisuolat tai alumiini-zirkoniumsuolat, supistavat hikirauhasten tiehyeitä saostumalla hikitiehyeen suulle ja vähentävät siten hien eritystä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää aluminiumzirkoniumkloorihydraatti-glysinaattikompleksia, jossa aminohappo glysiini toimii pH:ta tasapainottavana aineena. Näitä antiperspiranttien tehoaineita on useita ja niissä alumiinin, kloorin ja hydroksidi-ionin määrällinen suhde vaihtelee. Zirkoniumsuolojen käyttö yksinään on EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan kiellettyä.
  • Alumiinikloorihydraatin muodostama kompleksi propyleeniglykolin kanssa (Aluminum Chlorohydrex PG) tai polyetyleeniglykolin kanssa (Aluminum Chlorohydrex PEG), mahdollisti 1960-luvulla alkoholipohjaisten tuotteiden teon. Näiden etuna on nopea kuivuminen iholta. Edelleen on kuluttajia, jotka suosivat tämäntyyppisiä tuotteita.
  • Antiperspiranttien tehoa mitataan esim. punnitsemalla erittyneen kosteuden määrä. Jotta tuote olisi tehokas, kuuluu tuotteen pysyä iholla hyvin.

Deodoranttien ja antiperspiranttien tuotekehitys on ollut vilkasta viime vuosina ja erilaisia uusia innovaatiota on tullut markkinoille, esimerkkeinä näistä bakteerien entsyymi-inhibiittorit ja myös antiadhesiiviset aineet, jotka sitovat epämiellyttävän hajun itseensä.

Deodoranttien ja antiperspiranttien ärsyttävyys, aiheuttamat kainaloihottumat ja mahdolliset muut haitat
Deodorantit ja antiperspirantit sisältävät ainesosia, jotka voivat aiheuttaa joillekin käyttäjille ihoärsytystä ja/tai allergiaa. Tämänkaltaiset haitat voivat aiheutua tuotteiden sisältämistä aktiiviaineista tai eri tuotemuotojen sisältämistä apuaineista, kuten hajusteista tai säilöntäaineista.

Aikanaan käytössä ollut antiperspiranttien tehoaine alumiinikloridi ärsytti ihoa ja aiheutti mm. vaikeita tahroja vaatteisiin. Alumiinisulfaatti oli jo vähemmän ärsyttävä aine. Nykyisin paljon käytetyt alumiinikloorihydraatit ovat näistä vähiten ärsyttäviä ja entistä harvemmin allergian aiheuttajia. Useat alumiiniyhdisteet toimivat parhaiten kohtalaisen happamassa ympäristössä ja jo pelkästään matala pH voi ärsyttää joidenkin ihoa.

  • Deodorantit ja antiperspirantit sisältävät - tuotemuodosta riippuen - hajusteiden ohella myös muita erilaisia kosmetiikassa sallittuja ainesosia, jotka voivat aiheuttaa joillekin iho-ongelmia. Lisäksi liuottimena käytetyt alkoholit, esim. etanoli ja propyleeniglykoli, voivat ärsyttää. Myös emulsiomuotoisten tuotteiden tavanomaisina ainesosina käytetyt, esim. setyyli- ja stearyylialkoholi, voivat olla allergian syitä. Säilöntäaineista allergisoivimpia ovat kloorimetyyli-isotiatsolinonin ja metyyli-isotiatsolinonin seos tai metyyli-isotiatsolinoni yksinään käytettynä - tosin näiden käyttöä kosmeettisissa ihotuotteissa ollaan kieltämässä EU:ssa. Myös formaldehydiallergiset saavat usein oireita formaldehydin vapauttajista esim. imidatsolidinyyliureasta ja diatsolidinyyliureasta. Antibakteerisista aineista farnesoli aiheuttaa joillekin ihoärsytystä tai joskus allergiaa.

Deodoranttien ja antiperspiranttien ärsytys tulee esiin ihon punoituksena, kuumotuksena ja kutinana. Jos oireet eivät tuotteen käytön lopetuksen /vaihdon jälkeen lakkaa, on syytä hakeutua ihotautilääkärin

vastaanotolle. Eri aineiden aiheuttamia kosketusallergioita voidaan tutkia epikutaani- eli lapputestein ja vastaanotolla voidaan selvittää myös ihon atopiataipumusta.

Deodoranttien ja antiperspiranttien aiheuttama kainaloihottuma voi olla ihoärsytyksen tai ihokosketusallergian aiheuttamaa. Alkuvaiheessa ei ärsytysihottumaa ja allergista ihottumaa usein voi erottaa toisistaan, mutta altistuksen (tuotteiden käytön) jatkuessa allerginen ihottuma yleensä pahenee voimakkaasti ja voi levitä kainaloiden ulkopuolellekin.

Deodoranttien ja antiperspiranttien aiheuttaman allergisen ihottuman syynä ovat yleensä niiden sisältämät hajusteet tai säilöntäaineet. Viime vuosina näiden tuotteiden laukaisemaa, kainaloista alkanutta allergista ihottumaa on aiheuttanut erityisen paljon säilöntäaine metyyli-isotiatsolinoni.

Vaihtoehtoja herkistyneille
Hajusteallergisille löytyy tänä päivänä paljon hajusteettomia vaihtoehtoja kaikista kosmetiikan tuoteryhmistä. Myös säilöntäaineettomia tuotteita on saatavilla, sillä antibakteerisia aineita sisältävinä deodorantit ja antiperspirantit eivät ole kovin riskialttiita tuotteita mikrobikontaminaatiolle. Säilöntäaineettomia tuotteita löytyy sekä perinteisistä tuotevalikoimista että ns. luonnonkosmetiikasta. Vaikka tuotteessa ei olisi varsinaisia säilöntäaineita, tuotteen säilyvyys on silti aina jotenkin varmistettava. Nykyisin käytössä olevat alumiiniyhdisteet aiheuttavat harvoin allergiaa, mutta alumiinittomia vaihtoehtoja löytyy myös markkinoilta.

Jos allergia on todettu jollekin ainesosalle, ainetta sisältävien tuotteiden käyttöä on syytä välttää päivittäisessä kosmetiikan käytössä. On syytä muistaa, että luonnonkosmetiikan sisältämät ainesosat voivat myös aiheuttaa allergiaa. Esimerkiksi hajusteita korvaamaan käytetyt ja/tai säilyvyyttä parantamaan lisätyt eteeriset öljyt voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Myös luonnonkosmetiikan tapa säilöä joskus jollakin yksittäisellä säilöntäaineella tai säilyvyyttä edistävällä aineella, voi nostaa ainepitoisuuden kohtalaisen suureksi, ja se sinänsä voi lisätä allergiariskiä.

Oleellista kehon raikkauden säilyttämisessä on ihon puhtaana pitäminen. Miedosti happamat pesunesteet päivittäisessä hygienian hoidossa estävät jo jossain määrin myös hikoilun hajuhaittoja. Kovin ärtyneiden kainaloiden pesuun kannattaa käyttää esimerkiksi talviaikaan kevyttä perusvoidetta. Tärkeää on muistaa, että allergian tunnistaminen ja hoito kuuluvat aina ihotautilääkärille. Vaikka deodoranteissa ja antiperspiranteissa on aineita, jotka saattavat ärsyttää tai aiheuttaa jollekin allergiaa, suuri osa kuluttajista voi käyttää näitä tuotteita ongelmitta.

Deodoranttien ja antiperspiranttien ainesosaluettelossa esiintyviä INCI-nimiä

  • Deodorantit: antibakteerisina aineina esim. Benzethonium Chloride, Chlorhexidine, Chlorhexidine Diacetate, Chlorhexidine Digluconate, Triclosan, Aluminum Chlorohydrate.
  • Antiperspirantit: aktiiviaineita esim. Aluminum Chlorohydrate, Aluminum Zirconium Octachlorohydrate, Aluminum Chlorohydrex PG.

Ritva Kurimo, FM (Kemisti)
Lehtori
Laurea-ammattikorkeakoulu

Eeva-Mari Karine, DI
Asiantuntija (kosmetiikka)
Teknokemian yhdistys ry



Helsingin Allergia- ja Astmayhdistys - Helsingfors Allergi- och Astmaförening ry
Pihlajatie 34, 00270 Helsinki, puh. 010 279 0991 / 040 834 8803
www.allergiahelsinki.fi