Hiusvärit ja niiden vaarat


Hiusten värjäämisestä on kehittynyt yleisyydeltään sen luokan muoti-ilmiö, että luonnolliset värjäämättömät hiukset naisella alkavat olla harvinaisuus. Myös nuorilla miehillä värjääminen on lisääntynyt siinä määrin, ettei sen havaitseminen enää olennaisesti kiinnitä ohikulkijain huomiota. Kaupalliselta arvoltaan hiusvärien myynti lienee jo ylittänyt sampoiden ja hoitoaineiden yhteenlasketun myyntiarvon.

Historiaa

Ennen 1900-lukua hiusten värjäys oli harvinaista ja keinot puutteellisia. Ranskalainen kemisti Eugène Schueller keksi vuonna 1907 uuden kemikaalin hiusten värjäämiseen. Hän antoi tuotteelle nimen Auréole ja perusti yhtiön nimeltä Ranskan Harmittomat Hiusvärit (Société Francaise de Teintures Inoffensives pour Cheveux). Tuotteesta tuli suuri menestys. Kyseinen kemikaali oli p-fenyleenidiamiini (para-fenyleenidiamiini) ja yhtiön nimi muuttui pian meille kaikille tutuksi. Siitä tuli L’Oréal, joka on nykyisin maailman suurin kosmetiikka-alan yritys.

Nykyiset hiusvärjäykset

Nykyiset hiusten värjäykset voidaan pesunkestoltaan karkeasti jakaa tilapäisiin, puolikestäviin ja kestovärjäyksiin. Kaupan olevissa eri tuotteissa nimikkeet vaihtelevat harmittavan paljon. On ”sävytteitä”, ”sävytesampoita”, ”kevytvärejä”, ”poispeseytyviä”, ”värjääviä hiusnaamioita”, ”elävöittäviä hiusvärejä” ym., mutta usein myös selvästi sanottuja ”kestovärejä” ja ”vaalennusaineita”.

Asian ymmärtämiseksi on hyvä tietää, että hius rakentuu kolmesta kerroksesta: hiuskalvo, kuori ja ydin. Myös hiusten värjäykset jaetaan kolmeen luokkaan: tilapäinen, puolikestävä ja kestovärjäys.Tilapäisvärit ovat vesiliukoisia happamia värejä tai pigmenttejä. jotka joko muodostavat vain värikerroksen hiuskalvon päälle tai tarttuvat kevyesti siihen peseytyen pois 1-2 pesun jälkeen. Puolikestävässä värjäyksessä käytetään nitroaniliineja, nitrofenyleenidiamiineja ja nitroaminofenoleja, mutta usein ilman peroksideja ja ammoniumyhdisteitä/emäksiä tai pienin määrin niitä. Silloin väri ei tunkeudu kovin syvälle ja häipyy pois 5-20 pesun jälkeen. Kestovärjäyksessä käytetään kaksikomponenttimenetelmää. Välittömästi ennen käyttöä sekoitetaan emäspohjainen värin esiasteen (fenyleenidiamiini tai sen johdos) ja kehittimen (resorsinoli, aminofenoli, naftoli tai näiden johdos) sisältävä seos ja peroksideja sisältävä toinen komponentti. Ammoniumyhdisteillä tai emäksillä avataan hiuskalvo, peroksidi hapettaa värin esiasteet reaktiivisiksi välituotteiksi, jotka kehittimen välityksellä muodostavat suurempia monirenkaisia värimolekyylejä, jotka jäävät pysyvästi hiuskuoreen. Tällaiset hapetetut värit kestävät sampoopesut, mutta juurikasvun takia uusi värjäys on tarpeen noin 6 viikon välein.

Hiusväriaineet ja niiden käytöstä aiheutuvat riskit

Lähes kaikki hiusvärit ovat kemiallisesti aromaattisia amiineja. Lainsäädäntö sallii kosmetiikkadirektiivin (76/768/ETY) III liitteen 1 osassa määrätyin rajoituksin ja edellytyksin hiusväreinä käytettävän m- ja p-fenyleenidiamiinit sekä eräät niiden johdannaiset, minkä lisäksi direktiivin III liitteen osassa 2 luetellaan 60 tilapäisesti sallittua väriä. Näiden käyttöluvan oli määrä päättyä 30.9.2004, mutta turvallisuusselvitysten ollessa vielä puutteellisia aikaa on jatkettu. Värien valmistajien on toimitettava EU:n kulutustavaroita käsittelevälle tiedekomitealle (SCCNFP) asianmukaiset selvitykset aineista.


Hiusvärit ovat erittäin reaktiivisia kemikaaleja, joista monet erilaisissa tieteellisissä koejärjestelyissä aiheuttavat perimä- ym. soluvaurioita. Värikemikaalien on osoitettu tunkeutuvan ihon läpi elimistöön, minkä takia niiden pitoisuudet hiusväreissä on tarkasti rajoitettu. Tutkimustiedot niiden mahdollisesta riskistä lisätä alttiutta mm. eräisiin syöpätauteihin kampaajilla ja mahdollisesti jopa kuluttajilla ovat ristiriitaisia. Siksi tiedekomitea edellyttää valmistajilta lisää tutkimustietoa.

On myös olemassa luonnollinen kasviperäinen hiusväri, Lawsonia inermis –kasvista valmistettu hennauute. Sen sisältämää väriainetta, 2-hydroksi-1,4-naftokinonia (INCI: Lawsone) valmistetaan synteettisesti. Sen turvallisuudesta tiedekomitea on 2/2004 todennut, että syötynä se on myrkyllistä munuaisille, vatsalle ja verisolujen muodostukselle, eikä sen saannille nykyisellään voida antaa turvallista raja-arvoa. Komissio päättänee aikanaan, onko sen käyttö edelleen sallittava ja millaisin mahdollisin rajoituksin. Jos hennavärin pakkauksen ainesosaluettelossa mainitaan Lawsone, sisältää tuote synteettistä molekyyliä, kun taas kasviperäinen hennauute ilmoitetaan tieteellisellä nimellä Lawsonia inermis.

Monet väriaineet ja värjäyksessä lisänä käytettävät muut aineet ovat ärsyttäviä varsinkin herkällä tai valmiiksi vaurioituneella iholla, minkä lisäksi allergia niille on kohtalaisen yleinen ongelma.

Allergia hiusväreille

Välitöntä allergiaa astma- ja iho-oirein on kuvattu hennauutteelle. Tavallisen viivästyneen kosketusallergian ohella myös p-fenyleenidiamiinin on kuvattu aiheuttaneen välittömiä yliherkkyysoireita.

Tavallisin hiusvärin aiheuttama terveyshaitta on kosketusallergia. Sen oireet saattavat lievimmillään olla pientä kutinaa joitakin päiviä hiusten värjäyksen jälkeen. Voimakkaimmissa tapauksissa saattaa alkuun koko pää turvota ja silmät muurautua umpeen voimakkaan kutinan saattelemana. Sitten seuraa ihon vetistys- ja hilseilyvaihe, jota voi kestää pari viikkoa. Hoidoksi tarvitaan keskivahvaa kortisonia emulsiovoiteena ja mahdollisesti päänahkaliuoksena. Voimakkaimmissa reaktioissa voidaan tarvita sisäistä kortisonikuuria. Kosketusallergiaa tutkitaan ihoreaktion rauhoituttua lapputesteillä (taulukko 1).

Para-fenyleenidiamiini tunnetaan erittäin voimakkaiden kosketusallergiareaktioiden aiheuttajana. Sen käyttö hiusväreissä oli siitä johtuen pitkään kielletty Suomessa ja Ruotsissa, kunnes kielto EU:n myötä jouduttiin kumoamaan. Kosketusallergian yleisyys on sen jälkeen lievästi noussut, mutta vakiintunut noin 2%:n tasolle lapputestatuista potilaista. Tämä on melko vähän huomioiden hiusten värjäämisen yleistyminen. Muille hiusväreille (Toluene-2,5-Diamine, p-Aminophenol) todettujen lapputestireaktioiden määrä ja yleisyys on selvemmin noussut. Myös hiusväriallergiaan liittyvät yhteydenotot Helsingin allergia- ja astmayhdistyksen kosmetiikkatuoteneuvontaan ovat lisääntyneet.

Voimakas fenyleenidiamiiniallergia estää useimmiten kaikkien nykyisten hapetettavien hiusten kestovärien käytön ja se on todennäköisesti pysyvä yliherkkyys. Tällainen henkilö saattaa ristiallergian vuoksi joskus saada allergiaoireita myös joistakin atsoväriaineista, PABA-pitoisista auringonsuoja-aineista, peräpukamalääkkeiden paikallispuudutteista sekä sulfalääkkeistä. Lievemmin allerginen voi varoen kokeilla hiusvärejä, joiden pakkauksessa ei ole varoitustekstiä ”Sisältää fenyleenidiamiineja”. Varoitustekstin puuttuminen ei takaa, etteikö oireita silti voi tulla. Parasta on varoa ja olla hankkimatta hiusväriallergiaa (taulukko 2).

Allergiat ovat vain pieni osa hiusvärien käytön riskeistä. Eräs tuore epidemiologinen tutkimus Pohjois-Amerikasta viittaa pitkäaikaisen kestovärien käytön lisäävän leukemiariskiä. Hiusvärien lisääntynyt käyttö tarkoittaa väestön lisääntynyttä altistumista näille hyvin reaktiivisille kemikaaleille. Siksi on tärkeätä, että niiden turvallisuudesta vaaditaan asianmukaiset tutkimukset.

Taulukko 1. Lapputestein testattavia hiusvärejä tai värien muita ainesosia INCI-nimin

p-Phenylenediamine
Toluene-2,5-Diamine
2-Nitro-p-Phenylenediamine
p-Aminophenol
m-Aminophenol
Resorcinol

Taulukko 2. Miten vähennät hiusväriallergiariskiä?

1. Älä koskaan värjää hiuksia, jos hiuspohja on ärtynyt tai ihottumassa. Silloin on nimittäin herkistymisriski suurentunut.
2. Tee tuotepakkauksen suosittelema testi, ainakin jos on vähänkin syytä epäillä hiusväriallergiaa. Testin on osoitettu toimivan.
3. Noudata muutenkin tuotepakkauksen ohjeita käsineiden käytöstä, värin vaikutusajasta ja runsaasta hiuspohjan huuhtelusta värjäyksen jälkeen.
4. Älä koskaan sekoita erilaisia hiusvärituotteita, reaktiot saattavat olla arvaamattomia.
5. Älä käytä hiusvärejä kulmakarvojen tai silmäripsien värjäämiseen.
6. Älä ota hennatatuointeja. Niihin on usein lainvastaisesti lisätty herkistävää p-fenyleenidiamiinia.

Tapio Rantanen,
ihotautien ylilääkäri
Päijät-Hämeen keskussairaala
Allergia&Astma 1/2005





Helsingin Allergia- ja Astmayhdistys - Helsingfors Allergi- och Astmaförening ry
Pihlajatie 34, 00270 Helsinki, puh. (09) 4770 5464, faksi (09) 498 612
www.allergiahelsinki.com