Hiusvärit ja parafenyleenidiamiiniallergia

23.09.14

Nykyiset hiusten värjäyskäsittelyt voidaan karkeasti jakaa tilapäisiin, puolikestäviin ja kestovärjäyksiin sekä luonnonväreillä tehtäviin värjäyksiin. Tilapäisvärit eli suoravärit ovat vesiliukoisia happamia värejä tai pigmenttejä, jotka muodostavat vain värikerroksen hiusten pintaan ja peseytyvät pois 1-2 pesukerralla. Puolikestävässä värjäyksessä käytettävät ei-hapetettavat väriaineet eivät tunkeudu kovin syvälle hiukseen, ja häipyvät yleensä 4-6 pesun jälkeen. Ns. kevytväreillä tarkoitetaan yleensä suora- ja puolikestävien värien aineosien seoksia. Varsinaiset kestohiusvärituotteet eli hapetettavat hiusvärit koostuvat väriaineesta ja vetyperoksidia sisältävästä hapetinaineesta (kehiteaineesta). Kestohiusvärit peittävät harmaat hiukset ja ovat sampoopesun kestäviä, mutta juurikasvun takia uusi värjäys on tarpeen noin 6 viikon välein.

Parafenyleenidiamiini (p-fenyleenidiamiini) on väriaineena käytettävä kemikaali, jota käytetään ensisijaisesti mustan ja muiden tummien värien tuottamiseen. Kaikissa hapetettavissa kestohiusväreissä käytetään parafenyleenidiamiinia tai sen johdannaisia. Tummissa hiusten kestoväreissä väriainepitoisuudet ovat suurimmat, mutta vaaleatkin kestovärisävyt sisältävät parafenyleenidiamiinia tai sen johdannaisia. Niitä on myös ammattikäyttöön tarkoitetuissa ripsien ja kulmakarvojen kestoväreissä. Kosmetiikan (hiusten, ripsien ja kulmakarvojen kestovärit) tuoteselosteissa parafenyleenidiamiini ilmoitetaan nimellä p-Phenylenediamine. Kemikaalien tuoteselosteissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa parafenyleenidiamiinin tunnistaa CAS-numerolla 106-50-3.

Tavallisin hiusvärien aiheuttama terveyshaitta on ihokosketusallergia myös parafenyleenidiamiinille. Sen oireet saattavat lievimmillään olla pientä kutinaa joitakin päiviä hiusten värjäyksen jälkeen. Voimakkaimmissa tapauksissa saattaa esiintyä kasvojen ja koko pään alueen turvottavaa ihottumaa ja silmät voivat muurautua umpeen voimakkaan kutinan saattelemana. Sitten seuraa ihon vetistys- ja hilseilyvaihe, jota voi kestää pari viikkoa. Voimakas reaktio saattaa vaatia jopa sairaalahoitoa. Hoidoksi tarvitaan keskivahvaa kortisonia emulsiovoiteena ja päänahkaliuoksena, joskus myös sisäistä kortisonilääkekuuria. Kosketusallergiaa tutkitaan ihoreaktion rauhoituttua ihotautilääkärin tekemillä epikutaani- eli lapputesteillä. Ihokosketusallergia on pysyvä.

Parafenyleenidiamiiniallergisen on vältettävä parafenyleenidiamiinia sisältävien hius-, ripsi- ja kulmakarvojen kestovärien käyttöä. Parafenyleenidiamiinille allerginen henkilö voi saada ihottumaa myös niistä hiusten kesto- ja kevytväreistä, joissa ei ole itse parafenyleenidiamiinia vaan sen johdannaisia, joista yleisimmin käytettyjä ovat INCI-nimeltään Toluene-2,5-diamine, 4-amino-2-hydroxytoluene ja p-Aminophenol. Parafenyleenidiamiinia ja sen johdannaisia käytetään myös nahan ja turkisten värjäyksessä. Tekstiilien värjäykseen käytetään atsoväriaineita, jotka muistuttavat rakenteeltaan parafenyleenidiamiinia. Joskus nämä tekstiiliväriaineet aiheuttavat ihottumaa erityisen voimakkaasti parafenyleenidiamiiniallergisille henkilöille.

Lawsonia inermis –kasvista valmistettua hennauutetta käytetään hiusvärinä ja ihon värjäämiseen. Sen sisältämä väriaine on nimeltään lawsone (2-hydroksi-1,4-naftokinoni). Hennahiusväri soveltuu parafenyleenidiamiiniallergiselle. Hennauute voi aiheuttaa välitöntä allergiaa ja sen seurauksena astmaa, nuhaa ja iho-oireena kosketusnokkosihottumaa. Henna-allergia on kuitenkin harvinainen.

Maria Pesonen
LT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri
Työterveyslaitos



Helsingin Allergia- ja Astmayhdistys - Helsingfors Allergi- och Astmaförening ry
Pihlajatie 34, 00270 Helsinki, puh. 010 279 0991 / 040 834 8803
www.allergiahelsinki.fi